12. Gavelsbacka ja Sundsberg Sundetin varrella

Sundsbergin silta vuonna 1934. Kuvaaja tuntematon. Kuva Kirkkonummen kulttuuritoimi.

Gavelsbackan ja Sundsbergin vaiheita

Vanhimmat kirjalliset tiedot Sundsbergista löytyvät Raaseporin läänin maakirjasta vuodelta 1541, jolloin paikalla sijaitsi Gavelsbacka –niminen kylä. Vuonna 1654 talonpoika Gabriel Hansson yhdisti kylän tilat yhdeksi tilaksi. Gavelsbacka sijaitsi erillään Suuren Rantatien varren tiloista. Suuresta Rantatiestä erkaneva tieyhteys ylitti Sundetin nykyistä pohjoisempana ja kiersi jyrkästi mäen, jatkuen tilalta eteenpäin Sarfvikin maille. Tieyhteyden voi vielä aavistaa nykyisen Tinankujan ja Salmitien kohdilta. 

1700-luvulla eversti Carl Ramsay hankki tilan ja rakennutti uuden päärakennuksen. Gavelsbacka sai tällöin uuden nimen Sundsberg. Nimi on johdettu ruotsinkielisistä sanoista sund (= salmi) ja berg (= kallio), jotka viittaavat tilan sijaintiin Sundetin vesiuoman itäreunalla, korkeahkon kallion päällä. 

Vuosien 1814–1827 aikana tilaa piti Mathias Moring, kruunun virassa toiminut rakennusmestari ja mekaanikko. Hän perusti jo aiemmin vuonna 1811 Sundsbergiin tiilitehtaan. 

Vuonna 1827 laamanni Karl Henrik Adlercreutz asettui asumaan tilalle. Muutamaa vuotta hänen leskensä Hedvig Adlercreutz rakennutti paikalle empiretyylisen uuden päärakennuksen. 1850-luvulla lesken poika Herman Adlercreutz jatkoi tilan omistusta. Tilalla oli tällöin 10 torppaa, ja torpparit suorittivat tälle taksvärkkiä. 

Herman Adlercreutz toimi myös uuden kunnalliskokouksen puheenjohtajana vuodesta 1867. Hänen aikanaan, vuonna 1853, rakennettiin Sundsbergiin navetta tiilestä ja harmaakivestä. Samana vuonna rakentui ilmeisesti myös tiilinen siipirakennus, pehtoorin talo. Rakennuksessa oli leipomon lisäksi kuusi palvelusväen huonetta. 

Adlercreutzin omistuksen jälkeen vuonna 1891 tilan hankki omistukseensa kauppias Oskar Gustaf Sumelius. Hän oli Kirkkonummen maamiesseuran varapuheenjohtaja ja tila annettiin seuran maatalousnäyttelyn käyttöön vuonna 1899. 

1900-luvun alussa ulkomailla menestynyt korkkitehtailija Evert Albert Vilén asettui vaimonsa Agdan kanssa Sundsbergiin. Hän perusti Masalaan eristyslevyjä valmistaneen korkkitehtaan. Vuonna 1907 rakennettiin puutarhurintalo, kasvihuone ja rantaan venevaja.

Porkkalan vuokrakauden jälkeen omistajat eivät enää palanneet tilalle. Pihapiirissä oli vuokrakauden jälkeen edelleen olemassa päärakennus, kaksi siipirakennusta, navetta, tallirengin asuinrakennus, talli ja puutarhurin ja voudin asuintalo. Vuokra-ajalla oli tilalle kuitenkin rakennettu bunkkereita ja puutarhaan komentokeskus. Päärakennus oli yhä verrattain hyvässä kunnossa, mutta tämä purettiin siitä huolimatta vuonna 1959. 

Konsuli Vilénin perilliset myivät tilan rakennusyhtiö Hakan tytäryhtiölle vuonna 1961. Vuonna 1984 maat siirtyivät EKE-yhtiöiden omistukseen ja 2000-luvun alussa aloitettiin nykyisen Sundsbergin ja Kartanonrannan asuinalueen rakentaminen. Vanhoista rakennuksista päärakennuksen ympäristössä on tänä päivänä jäljellä pehtoorin eli tilanhoitajan läntinen siipirakennus sekä talli. Päärakennuksen paikalla on tänä päivänä kerrostaloja.

 

Sundet

Vuosituhansia sitten merivesi ulottui huomattavasti korkeammalle kuin nykyään. Pronssikauden alussa veden korkeus oli noin 10 metriä nykyistä korkeammalla ja ajanlaskun alussa noin 5 metriä. Historiallisella ajalla Sundet on edelleen mataloitunut ja veneitä jouduttiin alkaa vetämään vetokannasten yli. Tavaraliikenne tasapohjaisilla ruuhilla toimi kuitenkin vielä 1800-luvulla Gillobackasta ja Jorvaksesta Luoman höyrylaivalaiturille asti. Vuoden 1874 jälkeen salmelle asti ulottuvat maatilat velvoitettiin pitämään vesiväylä kulkukelpoisena pienveneliikennettä varten. Tästä velvollisuudesta syntyi oikeusjuttuja joidenkin maanomistajien vaatiessa viljelymailleen parempaa kuivatusta. Uoman leveys oli tällöin noin 2–3 metriä ja syvyys yksi metri. Maankohoaminen jatkuu edelleen noin 2-3 mm:n vuosivauhdilla.

Sundetin salmea käytettiin siis kulkuväylänä, mutta se tarjosi myös paljon kalaa. Suullisen perimätiedon mukaan joella on Masalassa kalastettu vielä 1990-luvulla. Tällöin veteen nousi vielä norsseja (kuoreita), kuten myös läheisiin vesistöihin kuten Mankinjokeen, Finnooseen ja Espoonjokeen. Norssin tunnistaa siitä, että sen niskassa on rauhanen, joka haisee vahvasti kurkulle. Paikallisten kalastajien mukaan voimakas haju poistettiin liottamalla kaloja etikassa ennen niiden syömistä.

Rautatie- ja maantieliikenteen kehittyessä 1900-luvulla Sundetin käyttö menetti merkityksensä liikenneväylänä ja se sai tämän jälkeen kasvaa umpeen. Sundetin muodostavat nykyään kolme järveä Gillobackaträsk, Tollsträsk ja Djupström sekä niitä ja merenlahtia yhdistävät, suurelta osin umpeen kasvaneet jokimaiset merenlahden osat. 

Sundetissa on laajoja rantapensaikkoja ja tulvaniityillä sara-, kurjenmiekka- ja osmankäämikasvustoja. Alueella tavataan kasviharvinaisuuksia sekä runsaasti varpuslintulajeja, mm. luhtakerttunen ja satakieli. Alue on kokonaisuudessaan merkittävä elementti keskellä kuntaa, ja se toimii itä-länsisuunnassa kunnan poikki kulkevana ekologisena käytävänä ja viheryhteytenä. Luonnonsuojelualueita Sundetin alueella ovat Espoonlahden perukan Natura 2000 -alue, Gillobackaträskin ja Djupströmin luonnonsuojelualueet sekä yleiskaavan suojeluvaraukset.